Kuparipohdintaa

Toukokuun lopussa tein kuoritusta sähköjohtokuparista itselleni rannekorun. Se on ollut ahkerassa käytössä, ihan siksi että näen miten tuo kupari reagoi kun joutuu ihokosketukseen, ja hienkin kanssa tekemisiin... Minulla on myös tuota samaa kuparia ihan kiepillä vielä, kun en ole kerinnyt työstämään sitä enempää. Ja toisaalta halusin ensin tosiaan nähdä miten tuo käytössä sitten käyttäytyy...

No, rannekorun kupariosat ovat hieman patinoituneet, tai lähinnä tummuneet. Alunperinhän koru oli todella kiiltävä. Patinointi ei kuitenkaan korussa ole mitenkään häiritsevää, vaan sellaista aika kaunista punertavan ruskeaa. Käytössä koru saa siis edelleen olla.

Ensin ajattelin että tämä patinoituminen johtuu juuri tuosta ihon ja hien kanssa kosketuksissa olosta. Mutta melkeinpä järkytyin, kun katsoin tuota kiepin loppua olohuoneen pöydällä. Ja pieniä koristeosia, joita tuossa pöydällä on myös pyörimässä... Ne ovat patinoituneet vielä enemmän, ja paljon rumemmin! Mieheltä kysyin, että mites tuo on mahdollista, kun ovat kuukauden päivät olleet tuossa ihan koskemati... Ilmankosteus tuon on kuulemma saanut aikaan. Lämpimän kostean nihkeät kesäpäivät...

Fosforihapolla nuo saa kuulemma kirkastettua, mutta rannekorun helmiäispintaiset lasihelmet saattavat käsittelyssä kärsiä. Eli yritän jossain vaiheessa kirkastaa vain tuota jäljellä olevaa kiepin loppua. Ja jatkossa jos tuota materiaalia käytän koruihin, valmiit osat kannattaa käsitellä lakalla. Lakkauksen pitäisi estää tuota patinoitumista.

Tässä kuva siitä, millainen koru on nyt. Vanha kuva löytyy täältä.